olet talvessa palava hanki
taivaan sineä vasten piirtyvät maalaukset
aamunkoissa leikkivät värit ennen ruskaa

suopeasti hymyillen toivon aamun jatkuvan
toivon maailman jäävän hetkeksi
aurinko on maalannut taivaan siniseksi, kello
yhtätoista keskellä iltaa ilman aikaa ja on kuitenkin
yksitoista
jäävän hetkeksi jossa hymy tarttuu ja unohdan katsoa
ohi

minussa maailman paino on painoton
kevyt kuin sumu lentokentän laitamilla
kello aamu kolme ja puoli
sinussa maailma leikkii vesiväreillä, akryyleillä
unohtamatta mustaa